9. Digitointia

Jari Heino istui Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjastossa), ilmiliekeissä.

Figuurin nopanheitot osuivat kerta toisensa jälkeen loistavasti. Touhukylän Työväen Urheilijat hallitsivat kotikentällään kuin kuninkaat. Ilmassa oli suolenpätkiä, polvilumpion kappaleita ja suuren urheilujuhlan tuntua.

<@Johtaja> (Ja sinun perustelusi on ihan tarkalleen mikä?)

<+SimoJussi> (Tulipallo ei ole "Astalo, tai muu lyömäväline", joka kielletään Verikuulan Säännöissä "Tarpeettomana Urheiluhenkenä". Se on.. joukkuehengen ilmentymä?)

<@Johtaja> (Että joukkuehengen ilmentymänä heität tulipallolla?)
<+SimoJussi> (Vähän heitän.)

Figuuri oli nyt viihtynyt #Pimeanurkassa kaksi kuukautta. Hän oli edelleen tosielämän Jari Heino, jolla oli muutama viikko koulua jäljellä. Hän suoritti tasaisesti, söi tarvittaessa ja nukkui kun muisti, mutta vaikutti edelleen ulkoisesti enemmän ihmiszombielta kuin toimivalta yhteiskunnan jäseneltä. Sisällä kuitenkin kupli.
Hän harjoitteli tiirikointia. Paras opettaja oli unkarilainen Lázló. Vaikka  Lázló käyttikin opetuskielenään täysin käsittämätöntä äidinkieltään, muka Figuurin äidinkielen sukulaista, onnistui klippien seuraaminen helposti. Opetusvideot olivat tarpeeksi hitaita, monipuolisia ja yksityiskohtiin keskittyviä. Lisäpisteitä tuli usein taustalla raikaavasta räpistä ja Figuuri huomasikin kuuntelevansa yhä useammin vapaa-ajallaan entisen jalkapalloilijan, Attila "Curtis" Székin räppituotantoa, vaikkei siitä sanaakaan ymmärtänyt.
Jari Heino kävi myös useammin ulkona. Ihan oikeasti ihmisten ilmoilla ja vapaaehtoisesti. Vaikka suurin motivaattori olikin Johtajan mahtikäsky kirjautua #Pimeanurkkaan julkisella paikalla, teki ihmisten läheisyys hyvää. Vaikka kyseessä oli yleensä vain asiointi tiskillä ("Tuleeko muuta?" "Ei"), oli se kuitenkin enemmän kuin vain kotona sukellusveneillessä.

<+A'isha> Perustelen vastustajan laitahyökkääjälle, että väkivalta on aina väärin. Käytän heittoon Karisma+Ajatustoiminto.
<+RvaFortunaBot> (Kar+Aja = 2d6+4) vs. (Aja = 2d4)
<+RvaFortunaBot> 9 vs. 3 = SUCCESS!
<@Johtaja> TTU:n A'isha kertoo RRRRRRUAAAAAAAGH-Polvenmurskaajien Rodagog Nelisormelle pasifismista. Vaikka perustelut voisivat olla parempiakin, on Rodagog kolmen peräkkäisen aivotärähdyksen luomassa suopeassa tilassa. Hän hylkää väkivallan tien oitis ja päättää halata oman joukkueensa luolapeikkoa.
<+RvaFortunaBot> (Kes+Rip = 2d3+1) vs. (Voi = 4d6)
<+RvaFortunaBot> 4 vs. 21 = CRITICAL FAILURE
<@Johtaja> Valitettavasti Rodagog Nelisormen pasifismi kestää alle minuutin. Rodagog Nelisormi on nyt kuollut.
<+Hangover> (Rip)

Ajatus vieraan ihmisen tapaamisesta hermostutti Jari Heinoa. Hän pelkäsi kuollakseen, kuten kaikki teini-ikäiset, joutuvansa naurunalaiseksi. Mitä jos Johtajan järjestämä mentori olisi väkivaltainen?
Yksi #Pimeanurkan kiistattomista eduista oli sen irrallaan olo todellisuudesta. Jos vieraiden (ja toki myös jo tunnettujen) elämänmuotojen sanallinen kurittaminen ei vaikuttanut juuri sinä päivänä kiinnostavan, oli kone helposti suljettavissa. Vaikka pelaaminen pakotti hiljaisen teinin siirtymään julkisille paikoille, oli se silti sopivan anonyymiä. Mitä jos mentori yrittäisi lähennellä?
Mielen sopukoissa jäyti ääneen lausumattomana porilaisten peloista pahin: Mitä jos mentori olisikin Olli Lindholm-fani?

Figuuri palasi #Pimeanurkan peliin RRRRRRUAAAAAAAGH-Polvenmurskaajia vastaan. Hän pomi pallon ihmishillokkeeksi muuttuneelta Touhukylän Työväen Urheilijoiden keskuspuolustajalta (ent. kylähullu Norbert), väisti helposti vastustajajoukkueen kohti jyräävän luolapeikon  (Aistit+Ripeys+2d6 vs. 1d6) ja kiihdytti juoksuun vasenta kaistaa pitkin. Hämäys vasemmalle, syöttö oikealla etenevälle kääpiöbarbaari Rauli Kankkuselle ja lopuksi tyylipuhdas Nigel de Jong-hyppypotku vastustajan örkkipuolustajaa rintakehään.

<@Johtaja> Touchdown! The crowd goes mild! TTU vie ensimmäisen pelin 12 - 4!
<+SimoJussi> (Helppoa kuin heinänteko, ttu)
<@Johtaja> (Jatkamme huomenna. Sama #Pimeanurkka-kanava ja sama #Pimeanurkka-aika.)
<+Hangover> (Näemme huomenna, ellei Jumala meitä partitioi. Linusin nimeen!)
* Johtaja sets mode -v Hangover
* Hangover was kicked by Johtaja (Linux people do what they do...)


Kirjauduttuaan ulos #Pimeanurkasta, Figuuri tarkisti digitointihuoneen huomisen varauksen (klo 14 - 18 KAUKO), lainasi Hangoverin suositteleman Buddy Wakefieldin runokokoelmalevyn ja pääti suunnistaa kotiin.

Kerronnan yhtenevyyden vuoksi pitää mainita, että tämän jälkeen Jari Heino pyöräili, söi, luki kirjoja, harjasi hampaat ja meni nukkumaan. Sitten hän heräsi, suoritti aamutoimet ja kävi koulussa. Mikään tästä ei kuitenkaan ole tarinan kannalta kovin merkittävää. Se vain pitää mainita, jotta seuraava kappale tuntuisi ajallisesti järkevältä, eikä vain alkaisi Figuurin astuessa kirjastoon seuraavana päivänä kello 14:40.
Kuitenkin. Nyt kun tuo on saatu alta pois, niin...

Figuuri astui kirjastoon seuraavana päivää kello 14:40.
Porin pääkirjasto (Satakunnan maakuntakirjasto) oli ulkoisesti hämmästyttävän paljon poliisi-ihmisten uimahallia muistuttava rakennuskolossi. Se käsitti kaksi kerrosta, sekä kellarivaraston, ja kätki sisäänsä monta elämänfilosofia ja palkatonta harjoittelijapalleroa.
Kirjaston henkilökunta oli porilaisilla standardeilla tarpeettoman ystävällistä, mutta muuten asiat toimivat hienosti (paitsi WC-tilat, jotka toimivat kuin junan vessa). Kaupungissa, jossa asiat toimivat korkeintaan paperilla suunnitelmavaiheessa, oli kirjastoverkosto miellyttävä poikkeus. Harva porilainen löysi siitä pahaa sanottavaa ja se oli lähes korkein kiitos, mitä ynseänjatsahtavassa kaupungissa saattoi saada.

Kirjaston digitointihuone oli rakennuksen toisessa kerroksessa, musiikkiosaston kyljessä, piilossa yhdessä asiakas-WC:n kanssa. Siellä oli mahdollista muuttaa vanhat VHS-kasetit digitaaliseen muotoon ja pakottaa taas uuden sukupolven myötäelämään kahdeksankymmentäluvun kotivideoita. Nokkelimmat mummoihmiset olivat käyneet kansalaisopistossa kursseja, joiden avulla he osasivat lähettää vanhat ja laadultaan särisevät, tärisevät ja värisevät 90-luvun Sonyilla nauhoitetut kissavideot YouTubeen kaiken kansan ihasteltaviksi. Internet oli hieno keksintö, nyökyteltiin.
Koska kirjasto oli kaikille ihmisille, digitointihuoneessa kävi säännöllisesti myös voimakkaasti hieltä (jos kävi tuuri) haisevia poikamiesukkoja. Nämä pyyteettömät arkipäivän arkistointisankarit digitoivat saksalaisia hydrauliikkamotivaatiovideoita, tuoden henkilökohtaisen kokoelmansa 2000-luvulle. Vaikka digitointimateriaalin äänenvoimakkuus oli joskus tarpeettoman korkealla, ketään ei ylenkatsottu - kirjastossa kaikille oltiin ystävällisiä.
Nurkassa nukkuvaa puolikoditonta naistakaan ei hennottu herättää, vaan hänet ohjattiin nuokkumaan mahdollisimman hiljaiseen nurkkaan (72.97 Itä-Euroopan arkkitehtuuri). Kirjasto oli kaikille, myös Porissa.

Figuuri saapui digitointihuoneen ovelle hieman etuajassa, mutta koska KAUKO oli varannut huoneen kello kahdesta eteenpäin, hän ei uskonut sen haittaavan.
Ovi oli kuitenkin lukossa, eikä koputtaminen tuottanut tulosta. Oven alta ei paistanut valoa, eivätkä musiikkiosaston virkailijat osanneet sanoa, oliko huoneessa ketään. Figuuri päätti odottaa vielä muutaman minuutin, kunnes kello oli minuutilleen kolme iltapäivällä. Hän koputti uudestaan. Porin kaupunginkirjaston (Satakunnan maakuntakirjaston) digitointihuoneessa oli hiljaista.
Jari Heino vilkaisi ympärilleen ja kaivoi tiirikat repusta. Hän räpelsi lukon (ABLOYn kahdeksankymmentäluvun perussarjaa) auki ja puikahti sisään pimeään huoneeseen ja sulki oven perässään (takanaan - tiedätte kyllä, mitä tässä haetaan, vaikka perä luokin omia mielikuviaan).

Pienessä digitointihuoneessa oli sysipimeää. Pinttynyt hien tuoksu vyöryi vierailijan sieraimiin. Oli hiljaista - liian hiljaista.
Sitten huoneessa kuului valokatkaisimen napsahdus ja katon loisteputkilamput räpyttelivät itsensä täyteen loistoon. Jari Heino huomasi tuijottavansa tietokonetuolissa istuvaa keski-ikäistä miestä, jolla oli päällään pelkät viininpunaiset Black Horse-bokserit.
Vaikka noin puoli vuosisataa elänyt keskivartalotukeva suomalainen mies onkin aina kunnioitusta ja hämmennystä herättävä näky ilman paitaa, hämmensi Figuuria vielä enemmän miehen oikeassa kädessä oleva pistooli. Vaikka hän olikin pelannut oman osansa räiskintäpelejä, osasi Figuuri sanoa vain, että ase näytti todella kylmältä, mustalta ja harvinaisen aidolta.

- Mikäs perkeleen mies ja millä asialla? murahti mies noustessaan ylös ase kädessään.

Harvinaisen kylmä ja musta ase osoitti suoraan Jari Heinoa.