Seuraavana päivänä Jari Heino avasi tietokoneelleen aikaisemmin asennetun mIRC-ohjelman kello 17:58. Salaisen agentin leikkiminen ei tuntunut tekemisenä oleva sieltä mielekkäimmästä päästä, mutta toisaalta parempaakaan tekemistä ei tullut mieleen. Eilispäivän arvoitukset olivat olleet kiehtovia ja kysymykset yksinkertaisuudessaankin yllättävän haastavia ja syväluotaavia. Nuoria aikuisia pidetään yleensä peruslaiskoina elämänilmentyminä, mutta oman itsensä tutkiskeluun heillä on aikaa ja halua lähes rajattomasti.
Hän oli kirjoittanut kysymykset ruutupaperille ja istui hyvän tovin paperia tuijottaen itsetutkiskelun hartaaseen tilaan vajonneena. Kerrankin housut jalassa.
Figuurin vanhempien tavatessa Isä-Heino oli töissä Pihlavan kuitulevytehtaalla ja ja Äiti-Heino taas vasta kaupunkiin muuttanut puutarha-alan opiskelija. Syntyi harvinainen pari, jonka vastakohdat todella täydensivät toisiaan.
Isä-Heino, Martti, oli puuhakas ideanikkari (porilaisittain "kohkaaja"), joka löysi kotoaan rauhan saarekkeen. Se saareke (Riitta) taas löysi jonkun josta huolehtia. Ihmisen, joka joskus heräsi aamuviideltä väkertämään viiden ruokalajin aamupalaa (vaikkei koskaan oppinut siivoamaan jälkiään).
He olivat menneet naimisiin ja kolme vuotta myöhemmin maailmaan oli putkahtanut lapsi, joka sai nimekseen Jari Leonard kunnianosoituksena Ässien Laitahyökkääjälle (ja kompromissina, sillä Äiti-Heino ei hyväksynyt lapselleen nimeä "Korppi").
Vauvasta tuli taapero ja myöhemmin lapsi. Lapsi kasvoi, aikuiset kävivät töissä ja elämä asettui tasaiselle radalle, jonka vuosia pystyi kuvaamaan yhdellä lauseella ("Silloin kun kävimme Tukholmassa", tai "Silloin kun lapsi meni esikouluun"). Jääkaapissa oli aina ruokaa ja pöydällä muistilapuissa perheenjäsenten olinpaikat ja arvioidut kotiintuloajat.
Figuuri ei varsinaisesti voinut sanoa omaavansa onnetonta lapsuutta. Kotona häntä ei koskaan lyöty, eikä hänelle hudettu turhasta. Jääkaapissa oli aina ruokaa. Puhelinlasku ja tarvittavat asiat hoidettiin ajallaan, mutta.
Isä-Heino opetteli ATK-taitoja työn vaatimusten kasvaessa ja löysi toisen elämänsä rakkauden - tietokoneet. Jatkuvasti päivittyvät konepaketit auttoivat isää ja poikaa sukeltamaan vaivattomasti eri todellisuuksiin - isän suosikit Nethack, SimCity, Steel Panthers, Civilization ja The Incredible Machine antoivat hyvät peruskivet, joiden päälle rakentaa. Äidin kirjahyllystä lainatut Sormusten Herra, Tukikohta ja Belgarionin Taru vahvistivat käsitystä - elämä oli seikkailu ja kaikessa pitää aina nähdä Se Isompi Kuva. Löytyi tavat paeta arkea talossa, jossa rakkaus ja velvollisuus tarkoittivat samaa. Oli puhtaat vaatteet ja kyyti kouluun, mutta.
Jokin puuttui.
Heinojen pariskunta oli ollut naimisissa kahdeksantoista vuotta, niistä vanhempina viisitoista ja oikeasti onnellisia noin kahdeksan, kun Kaikki Päättyi.
Ensin tuli Taloudellisesti Kovat Ajat ja Isä-Heinon työpaikalla lomautukset. Sitten oli vuorossa Äiti-Heinon floristiliikkeen Uudelleenarviointi, Tekohengittäminen ja lopulta Sulkeminen. Tuli Kaikesta Tinkiminen ja elämä, jossa Mikään Ei Ollut Paremmin. Vanhempien ennen satunnaiset riidat ja mykkäkoulut muuttuivat lähes sykliksi, jonka katkaisi vain ystäväpariskunnan vierailu, tai Muu Edustustehtävä ulkomaailmassa. Viimeiseen vuoteen ei Heinojen talossa asuneet aikuiset ihmiset puhuneet toisilleen lähes sanaakaan, jota ei voitu tulkita (ja usein tulkittiinkin) loukkaavaksi.
Lopulta isä-Heino sanottiin irti työpaikasta ja äiti-Heino pakkasi laukut ja muutti pois.
Vääjäämättä seurannut avioero oli lähes helpotus, vaikka sekoittikin kaiken taas uudestaan. Talossa oli yhä hiljaista, mutta se oli epätietoista hiljaisuutta pitkään kestäneen vihaisen ja painostavan hiljaisuuden jälkeen (surkeasssa ihmissuhteessa on ainakin viisikymmentä eri sanaa hiljaisuudelle). Onnellinen, mutta oudon ontto lapsuus (kasvatuksen McDonald's-versio) oli jättänyt Figuuriin jälkensä.
Vuosi avioerosta, Figuurin ollessa kuusitoistavuotias, hänen äitinsä menehtyi liikenneonnettomuudessa. Oikeammin sanottuna hän sai jalkakäytävällä selkäänsä kahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhtia liikkuneen auton.
Iltakävelyllä ollut Riitta Heino ei silminnäkijöiden mukaan ehtinyt reagoida lainkaan. Tummanpuhuva auto (Audi? BMW?) oli pyyhkäissyt huomattavaa ylinopeutta päin pahaa-aavistamatonta jalankulkijaa kuin tyhjästä ja jatkanut matkaansa. Myös Riitta Heino jatkoi matkaansa. Ensin lähimpään piha-aitaan ja sitten seuraavaan hiippakuntaan. "Menehtyi välitömästi", totesi tutkintaa johtanut poliisi, kuvitellen tuovansa lohtua järkytykseen.
Auton kuljettajaa ei koskaan saatu kiinni valtavasta mediamyllytyksestä huolimatta. Isä-Heino ei saanut enää elämän syjästä kiinni. Figuurista tuntui, kuin hän ei olisi saanut happea. Hän ei saanut mistään kiinni.
Mitä haluat elämältä seuraavan viiden vuoden aikana?
Jos internetistä ja sen lukuisista nigerialaisista kirjeineen oli johonkin, niin ainakin se tarjosi tilaisuuden tehdä jotain erilaista. Tilaisuuden. Jotain uutta. Olla riippumaton itsensä, vaikka sitten ilman riippumattoa.
Hän oli kirjoittanut kysymykset ruutupaperille ja istui hyvän tovin paperia tuijottaen itsetutkiskelun hartaaseen tilaan vajonneena. Kerrankin housut jalassa.
1: Mitä haluat elämältä seuraavan viiden vuoden aikana?
2: Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
3: Minkä roolipeleistä tutun erikoiskyvyn haluaisit oppia?
4: Minkä nimen haluat hahmollesi?
5: Se tuo turman puhevikaiselle, turman lainelautailijalle. Jos se ei liiku, se kuolee?
6: Määrittele itsesi D&D:n alignment-asteikolla?
7: Mikä on musta ostettaessa, punainen käytettäessä ja harmaa poisheitettäessä?
Figuurin vanhempien tavatessa Isä-Heino oli töissä Pihlavan kuitulevytehtaalla ja ja Äiti-Heino taas vasta kaupunkiin muuttanut puutarha-alan opiskelija. Syntyi harvinainen pari, jonka vastakohdat todella täydensivät toisiaan.
Isä-Heino, Martti, oli puuhakas ideanikkari (porilaisittain "kohkaaja"), joka löysi kotoaan rauhan saarekkeen. Se saareke (Riitta) taas löysi jonkun josta huolehtia. Ihmisen, joka joskus heräsi aamuviideltä väkertämään viiden ruokalajin aamupalaa (vaikkei koskaan oppinut siivoamaan jälkiään).
He olivat menneet naimisiin ja kolme vuotta myöhemmin maailmaan oli putkahtanut lapsi, joka sai nimekseen Jari Leonard kunnianosoituksena Ässien Laitahyökkääjälle (ja kompromissina, sillä Äiti-Heino ei hyväksynyt lapselleen nimeä "Korppi").
Vauvasta tuli taapero ja myöhemmin lapsi. Lapsi kasvoi, aikuiset kävivät töissä ja elämä asettui tasaiselle radalle, jonka vuosia pystyi kuvaamaan yhdellä lauseella ("Silloin kun kävimme Tukholmassa", tai "Silloin kun lapsi meni esikouluun"). Jääkaapissa oli aina ruokaa ja pöydällä muistilapuissa perheenjäsenten olinpaikat ja arvioidut kotiintuloajat.
Figuuri ei varsinaisesti voinut sanoa omaavansa onnetonta lapsuutta. Kotona häntä ei koskaan lyöty, eikä hänelle hudettu turhasta. Jääkaapissa oli aina ruokaa. Puhelinlasku ja tarvittavat asiat hoidettiin ajallaan, mutta.
Isä-Heino opetteli ATK-taitoja työn vaatimusten kasvaessa ja löysi toisen elämänsä rakkauden - tietokoneet. Jatkuvasti päivittyvät konepaketit auttoivat isää ja poikaa sukeltamaan vaivattomasti eri todellisuuksiin - isän suosikit Nethack, SimCity, Steel Panthers, Civilization ja The Incredible Machine antoivat hyvät peruskivet, joiden päälle rakentaa. Äidin kirjahyllystä lainatut Sormusten Herra, Tukikohta ja Belgarionin Taru vahvistivat käsitystä - elämä oli seikkailu ja kaikessa pitää aina nähdä Se Isompi Kuva. Löytyi tavat paeta arkea talossa, jossa rakkaus ja velvollisuus tarkoittivat samaa. Oli puhtaat vaatteet ja kyyti kouluun, mutta.
Jokin puuttui.
Heinojen pariskunta oli ollut naimisissa kahdeksantoista vuotta, niistä vanhempina viisitoista ja oikeasti onnellisia noin kahdeksan, kun Kaikki Päättyi.
Ensin tuli Taloudellisesti Kovat Ajat ja Isä-Heinon työpaikalla lomautukset. Sitten oli vuorossa Äiti-Heinon floristiliikkeen Uudelleenarviointi, Tekohengittäminen ja lopulta Sulkeminen. Tuli Kaikesta Tinkiminen ja elämä, jossa Mikään Ei Ollut Paremmin. Vanhempien ennen satunnaiset riidat ja mykkäkoulut muuttuivat lähes sykliksi, jonka katkaisi vain ystäväpariskunnan vierailu, tai Muu Edustustehtävä ulkomaailmassa. Viimeiseen vuoteen ei Heinojen talossa asuneet aikuiset ihmiset puhuneet toisilleen lähes sanaakaan, jota ei voitu tulkita (ja usein tulkittiinkin) loukkaavaksi.
Lopulta isä-Heino sanottiin irti työpaikasta ja äiti-Heino pakkasi laukut ja muutti pois.
Vääjäämättä seurannut avioero oli lähes helpotus, vaikka sekoittikin kaiken taas uudestaan. Talossa oli yhä hiljaista, mutta se oli epätietoista hiljaisuutta pitkään kestäneen vihaisen ja painostavan hiljaisuuden jälkeen (surkeasssa ihmissuhteessa on ainakin viisikymmentä eri sanaa hiljaisuudelle). Onnellinen, mutta oudon ontto lapsuus (kasvatuksen McDonald's-versio) oli jättänyt Figuuriin jälkensä.
Vuosi avioerosta, Figuurin ollessa kuusitoistavuotias, hänen äitinsä menehtyi liikenneonnettomuudessa. Oikeammin sanottuna hän sai jalkakäytävällä selkäänsä kahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhtia liikkuneen auton.
Iltakävelyllä ollut Riitta Heino ei silminnäkijöiden mukaan ehtinyt reagoida lainkaan. Tummanpuhuva auto (Audi? BMW?) oli pyyhkäissyt huomattavaa ylinopeutta päin pahaa-aavistamatonta jalankulkijaa kuin tyhjästä ja jatkanut matkaansa. Myös Riitta Heino jatkoi matkaansa. Ensin lähimpään piha-aitaan ja sitten seuraavaan hiippakuntaan. "Menehtyi välitömästi", totesi tutkintaa johtanut poliisi, kuvitellen tuovansa lohtua järkytykseen.
Auton kuljettajaa ei koskaan saatu kiinni valtavasta mediamyllytyksestä huolimatta. Isä-Heino ei saanut enää elämän syjästä kiinni. Figuurista tuntui, kuin hän ei olisi saanut happea. Hän ei saanut mistään kiinni.
Jos internetistä ja sen lukuisista nigerialaisista kirjeineen oli johonkin, niin ainakin se tarjosi tilaisuuden tehdä jotain erilaista. Tilaisuuden. Jotain uutta. Olla riippumaton itsensä, vaikka sitten ilman riippumattoa.
Arvoitukset olivat helppoja, koska poika oli nuorena hurahtanut sanaleikkien maailmaan. Vähäinen määrä ystäviä ja äidin kirjoista saatu rakkaus kirjoitettuun sanaan avasivat aivan uusia ovia (joita moni olisi tuskin pitänyt edes kunnollisina tuuletusikkunoina) nörtähtävien harrastuksien maailmaan. Musta-punainen-harmaa -arvoitus oli jopa suoraan lasten AiAiArvoitukset-kirjasta. Tuhahdus.
Alignment-skaala oli tuttu Baldur's Gate-pelistä, joskin tarkka määrite piti luntata Wikipediasta. Lyhyen tutkimusretken jälkeen selvisi, että asteikko oli pelin tapa määritellä hahmon eettinen ja moraalinen näkokulma maailman suhteen.
Alignment-skaala oli tuttu Baldur's Gate-pelistä, joskin tarkka määrite piti luntata Wikipediasta. Lyhyen tutkimusretken jälkeen selvisi, että asteikko oli pelin tapa määritellä hahmon eettinen ja moraalinen näkokulma maailman suhteen.
"Kaoottisen neutraali hahmo on individualisti, joka seuraa omaa sydäntään ja välttää sääntöjä ja perinteitä. Vaikka kaoottisen neutraali hahmo kannattavat vapauden ajatusta, on heillä lähinnä mielessään vapaus omasta katsantokannastaan. Hyvän ja pahan taisto on hahmolle toisarvoista omaan vapauteen verrattuna"
Työpöydän kellon kilahti tasan 18:00.
/server irc.nokkela.net
*identd request from 192.98.101.228
*ident replied: 52042, 667: USERID : UNIX : Figuuri
Probing for proxies open to abuse.
-
Welcome to the Internet Relay Network Figuuri!Figuuri@88.193.220.39
Your host is nokkelimo.gg.johto.fi, running version 2.16.2p4
This server was created Fri Apr 20 2015 at 00:13:37 EET
/msg Johtaja 1: Rahaa 2: Haukka 3: Lukkojen tiirikointi, tulimagia 4: Figuuri 5: Haikala 6: Chaotic Neutral 7: Hiili
Sormet tanssivat näppäimistöllä Figuurin kirjoittaessa vastauksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti