torstai 2. elokuuta 2018

1: Rattaanpyörä

Noin parikymppinen nuori istui läppärinsä ääressä Bar Rattaanpyörän nurkassa, joi hitaasti kolaansa ja mietti. Hänellä oli paljon puntaroitavaa ja Rattaanpyörä oli osoittautunut hyväksi paikaksi olla yksin mielensä kanssa. Hiljainen, mutta sopivalla taustahälyllä varustettuna. Rattaanpyörä oli hänen mielestään samalla tavalla kotoisa kuin bensalta haiseva autotalli.

Rattaanpyörässä oli muun kalustuksen ohella (mm. jukeboksi, tupakkakoppi, kanta-asiakkaat ja tuolit) kaksi vanhaa pyöreää pöytää. Kumpikin oli hiottu, maalattu ja lakattu useita kertoja. Kumpikin oli imenyt itseensä enemmän alkoholia kuin keski-ikäinen nainen laivamatkalla ja nähnyt enemmän elämää kuin sata leijonakorulla varustettua levyseppähitsaajaa. Pöydistä huokui hien ja viinan lisäksi vahva historian tuntu - oikeaa historiaa ei monen mielestä edes tehty ilman tarpeellista määrää viinaa ja hikeä.

Toinen näistä pöydistä oli Pyöreä Pöytä, joka sijaitsi baarin myyntitiskiltä katsottuna vasemmalla. Pöytä oli jukeboksin vieressä ja optimaalisesti sijoitettu tupakkakopin ja tiskin suhteen. Pöydästä näki myös halutessaan television, joka välkkyi äänettömästi aina valomerkkiin asti, mutta sitä seurattiin vain harvoin. Rattaanpyörä oli baari, eikä mikään juottola. Sinne ei tultu vetämään alkuillan pohjia, tai iskemään kaupunginosan helppoja tapauksia. Siellä ei riehuttu, eikä sinne tultu laulamaan, vaan keskustelemaan sivistyneesti (hieman sammaltaen).
 Pyöreään Pöytään ei istuttu ilman lupaa, eikä siinä istuvia poistettu baarista ilman painavaa perustetta. Pöydän asiakkaat, Pyöreän Pöydän Ritarit, tunnettiin kaikki baarissa nimeltä - olihan Pöytä perinteenä yhtä vanha kuin Rattaanpyörä itse. Vanhoista Mamma Doriksen ajoista nykyiseen, tupakkakoppien ja pankkikortilla maksettavan Kulta-Jaskan aikaan saakka se oli ollut baarin sydän (ja sen huonokuntoinen maksa).
Perimätiedon mukaan Pöytään oltiin kaiverrettu viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kahdesti - ensin jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin linkkuveitsellä ja sitten jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin purukalustolla. Bar Rattaanpyörä oli ystävällisen lämmin omalla porilaisella tavallaan. Se piti huolen omistaan.

Tiskin oikealla puolella, miesten mukavuuslaitoksen vieressä oli Pyöreän Pöydän velipuoli - pyöreä pöytä. Pöydän keskellä oli rumahko Talousmarkasta hankittu koristelyhtypylväs valaisimena. Muusta maisemasta pöydän vieraille vastasivat pölyinen ikkuna, televisio ja seinä. Pöydän kohtalona oli olla turvasaareke omaa rauhaa etsiville, tai viimeinen vaihtoehto baarin  ollessa muuten täynnä. Se oli syrjässä baarin peränurkan tienoilla, mutta silti aivan järjestyksenvalvojan silmän alla. Tämän nimettömän pöydän ainoa meriitti viime vuosilta oli, että joku oli toivottanut humalaisen Reijo Mäen "Vittuus siit" kirjailijan pitkän monologin päätteeksi.
Nurkan pöytä oli helposti unohdettavissa, mutta sen ääreen istunut parikymppinen nuori, Figuuri, tiesi siitä lähes kaiken.

Se oli alkuperäinen Pyöreä Pöytä. Tai ainakin se sijaitsi samassa paikassa, kuin Rattaanpyörän edeltäjän, Fregatin aikaan. Lentopallomiesten ja vanhempien muusikoiden kokoontumispaikka ajalta, jolloin oluen yhteydessä oli ostettava syötävää (usein asiakas laittoi leipään hammastikun ja palautti sen seuraavalle janoiselle tarjoiltavaksi). Se oli pöytä, jossa moni isä oli tavannut tulevan vaimonsa ja moni äiti tulevan ex-miehensä. Lisäksi pöytä oli baarin reitittimen vieressä, joten se oli Figuurille luonteva paikka pysäköidä olemuksensa aina Rattaanpyörään eksyessään.
Figuuri tiedosti kyllä, ettei internet ollut koko elämä. Samalla hän oli tietoinen myös siitä, että oli henkilönä tarkalleen ottaen elossa vain internetissä. Jokaisen parikymppisen nuoren elämä on jatkuvaa ristiriitaa, joka ohitetaan olankohautuksella. It's complicated.

Kello oli lähestymässä kuutta ja kannettavan tietokoneen näytöllä näkyi vihreää tekstiä mustalla taustalla. mIRC - Syyrian lahja maailmalle.

IRC, Internet Relay Chat, oli tavallaan jo ohjelmana muinaisajan jäännös, mutta viiksimuodin ja nappiverkkareiden tapaan joistain aikansa ilmiöistä oli vaikea päästää irti. Ja kuten alkoholi- ja pornomieltymyksissäkin - kerran opittua oli vaikea unohtaa.

Figuurin sormet tanssivat hetken näppäimistöllä.

/server irc.nokkela.net

*identd request from 192.98.101.228
*ident replied: 52042, 667: USERID : UNIX : Figuuri 

Probing for proxies open to abuse.
-
Welcome to the Internet Relay Network Figuuri!Figuuri@88.193.220.39
Your host is nokkelimo.gg.johto.fi, running version 2.16.2p4
This server was created Fri Apr 20 2015 at 00:13:37 EET

Nokkelanetti oli Johtajan luomus. Serverikompleksi, joka piti yllä sähköposti- ja kotisivutilan lisäksi kahta torrent-palvelinta, Silkkitie-peiliä ja muuta vastaavaa puolilaitonta pikkukivaa. Johtaja ei varsinaisesti mieltänyt itseään rikolliseksi, mutta oli internetin suhteen täysi anarkisti. Jos se oli verkossa mahdollista, sen piti olla laillista Johtajan maailmankatsomuksessa.
Kuten kaikki Nokkelanetin osaset, myös IRC-osio oli vahvasti salattu. Johtaja uskoi pyhästi sananvapauteen, yksilönvapauteen ja vahvaan kryptaustekniikkaan. Tämän maailman kuningas, Admin, oli kaikkivoipa, hyväntahtoinen ja aika lailla vainoharhainen.

Figuuri piti Rattaanpyörän kelloa tarkasti silmällä. Nokkelanetin syövereissä oli kymmeniä aktiivisia huoneita (kuten #autismi , jossa kovan luokan tietokonevelhot kokoontuivat idlaamaan jopa viikkoja kerrallaan), mutta hän oli kiinnostunut vain yhdestä. Täsmällisyyttä painottava Johtaja oli mahdollistanut kanavalle kirjautumisen päivittäin vain kolmen minuutin ajaksi kello kuudesta (18:00 EEST) lähtien. Myöhästelijät oppivat nopeasti.

Rattaanpyörän kello oli aina tasan seitsemän minuuttia edellä ja se tarkistettiin kerran kuussa tasaisen epätarkaksi. Kellon edistävä aika oli vanha perinne, joka johtui baarin sijainnista bussiaseman vieressä. Viime hetken ryntääminen oikeaan bussiin oli hyvä aloittaa muutamaa minuuttia etuajassa (ja vietetystä ajasta riippuen myös vahvasti etukenossa).
Pahat kielet väittivät, että kello olikin ainut asia baarissa, joka edusti edistystä.

Kellon viisarit hiipivät kymmentä yli kuuden kohdalle ja Figuuri kirjoitti taas.

/join #pimeanurkka

*now talking in #pimeanurkka
* Mikromanageri sets mode:+v Figuuri

#Pimeanurkka oli roolipelihuone. Sen pelinjohtajana ja yleisenä pikkujumalana toimi itse Johtaja yhdessä koodaamiensa bottien kanssa. Se oli seitsenjäseninen ja avoinna vain Johtajan henkilökohtaisesta kutsusta. Figuurin lisäksi paikalla olivat Johtaja, A'isha, Hangover, Simojussi, SimSonOfSam ja Faust.


<+A'isha> (Viimeisetkin paikalla)
<+Figuuri> (Iltaa)
<@Johtaja> Ja pimeässä nurkassa sankarimme kokoontuivat. Keldarin maakunnan luoteiskolkan mitättömässä majatalossa, Pukulinnun Kääntäjässä. Nimen alkuperä oli kadonnut jo aikaa sitten perimätiedon harmaan rajan yli, mutta sen todettiin kelpaavan nimeksi siinä missä muutkin. Keldarissa ei turhia ajateltu. Majatalolla oli ollut aikojen saatossa useita eri omistajia ja sen ympärille oli vähä kerrallaan kasvanut pieni kyläyhteisö, mutta lähinnä se toimitti Keldarin suurpostireitin väliaseman virkaa.
< +Hangover> (Linuxvitsi? Oikeesti?)

* Johtaja sets mode: -v Hangover

<@Johtaja> Oikeastaan nimestä oli tullut paikallisten keskuudessa hieman pyhä. Pukulintua ei pilkattu. Se vain oli.
<@Johtaja> Majatalon hallitsevana elementtinä oli valtava tulisija. Se oli seissyt Pukulinnussa läpi yhdeksän majatalonpitäjän, kahden tulipalon ja yhden talonpoikaiskapinan. Se oli massiivinen tulisija. Musta kuin nekromantikon sielu ja jämäkkä kuin kääpiön kirves. Sen huhuttiin olevan obsidiaania, lievästi maagista kiviainesta, johon ei lämpö tartu, eikä hakku pysty. Takan muoto muistutti oikeassa valossa hieman istuvaa pingviiniä.
<@Johtaja> Sankareiden toimeksiantaja oli pukeutunut mustaan. Kengät, huputettu viitta ja jopa kaulassa roikkuva medaljonki olivat mustanpuhuvia. Lyhyenläntä mies puhui nopeissa purskeissa huppunsa kätköistä, pysähtyen välillä kuin nuuskimaan ilmaa.

Johtaja kirjautui #pimeanurkkaan toisella käyttäjänimellä (Huppu), palautti Hangoverin kirjoitusluvat ja antoi seikkailijoille yleistiedot: Keldarin kuningashuoneen kaatamiseksi juoniva kapinaliike oli vihdoin siirtymässä loputtomasta keskustelusta ja hienoisesta kutittelusta toimintaan. Kymmeniä suunnitelmia laitettaisiin täytäntöön ja uhka leviäisi tulipesäkkeiden lailla ympäri Kuningaskuntaa jne jne. Blaa blaa ja kaaoksen uhka valtakunnassa. Luvassa paljon kokemuspisteitä ja kivoja esineitä.

Tapaa vieraita rotuja / tapa vieraita rotuja. Maakuntamatkaile ja kerää kokemusta. Mikä olisi parempi tapa viettää baari-ilta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti