Yksi suomalaisista baariperinteistä on toistuva uhoaminen. Iänikuisen herravihan, populismin ja iltapäivälehtien faktalaatikoista poimittujen anekdoottien sarjatulitus säestettynä naapuripöytien hymistelyllä -"Se o muute just näi". Poliitikot ovat kaikki arjesta irtautuneita korruptiokoneita. Maahanmuutto tuhoaa meidät kansana ja ihmisinä. Nuoret ovat järjestäen pilalla ja ennen oli kunnollista. Jonkun tarttis tehdä jollekin jotain. Mieluiten pian. Seki o näi.
Päijät-Hämessä sijaitsevan Sinkulan kunnan laitabaarissa ei tehty pyhälle perinteelle poikkeusta, mies huomasi. Baari oli pieni ja kodikas tavalla, jota yksikään sisustussuunnittelija ei voinut ymmärtää. Nikotiininrusehtavat eripariset tapetit ja kanta-asiakkaiden lomilta lähettämät postikortit koristivat seiniä yhdessä lähibaareille tavallisten kaljajulisteiden ja pubiruusujen kanssa. Epäjärjestyksen harmonia, jota täydensivät katosta riippuvat eripariset valaisimet ja seinää vasten oleileva Raha-automaattiyhdistyksen uhrialttari.
Paikalla kaikki kahdeksan ihmistä. Puolet Sinkulan väestä, voisi joku ikävämpi ihminen sanoa.
Haalistuneenpunaiseen KOFF-lippikseen päänsä verhonnut keski-ikäinen mies huolehti baarin yhteiskuntakritiikkipuolesta. Ensimmäisen puolen tunnin ja kolmen tuopin aikana osansa olivat jo saaneet Euroopan Unioni, Suomen alkoholilaki ja kaikki naiset ihan yleisesti. Nyt, neljännen kolmostuopin ja kyytipoika-Jallun lämmitellessä koneita varsinaista päätapahtumaa varten, päästiin Koff-miehen Isoon Asiaan.
Iso Asia oli jokaisen baarivalittajan henkilökohtainen lempiaihe. Se saattoi olla mitä tahansa huoltajuuskiistasta sateiseen säähän. Se saattoi koskea pienen ihmsen elämää, tai olla suurempi kokonaisuus kaikessa, mutta se tuntui aina olevan henkilökohtainen loukkaus baarivalittajaa kohtaan. Se oli sisäinen laulu, jonka säveleen suomalainen mies yhtyi tarpeeksi juotuaan ja kun pato murtui, sanat suorastaan pauhasivat syvältä sisimmästä.
Pelikoneen ääressä istuva ulkopaikkakuntalainen mies kuunteli Koff-lippalakin valitusvirttä puolella korvalla. Humalainen jankkaaminen oli osa paikan luontaista taustakohinaa, kuten aaltojen hiljainen käynti rantaan järven rannalla oli osa mökkimaisemaa. Se oli ääni, joka muuttui nopeasti osaksi maisemaa kuin puut metsäksi.
Lomaileva ulkopaikkakuntalainen oli viettänyt viimeiset kaksi kuukautta hiljaiseloa ja matkustellut autollaan päämäärättömästi ympäri Suomea. Hän oli nopeasti todennut kaikkien vähänkin syrjäisempien keskikaljakuppiloiden olevan toistensa kopioita ainakin henkisesti. Hanoissa ja kylmäkaapeissa Hartwallin tai Sinebrychoffin tuotteita (jakelijasta riippuen), vessassa pinttynyt kusenhaju (käsisaippua oli yleensä loppu) ja tiskin takana keski-ikää lähestyvä työntekijä, jonka erotti asiakaskunnasta vain työaikana. Ovensuussa oli ilmoitus ikuisesta porttikiellosta (yleisin portin saanut oli sukunimeltään Mäkinen, oli mies huomannut) ja asiakaskunnassa oli aina vähintään yksi kolmiodraama tapahtumassa.
Matalan panoksen Kakkospokeri, keskiolut ja mahdollisesti Ilta-Sanomien ristikko oli lomalla viihdykkeeksi aivan tarpeeksi. Suomalainen baarikansa tuulipukuineen, kello kuuden uutislähetyksineen ja Kela-ongelmineen oli tavallisuudessaan rauhoittavaa seuraa.
Mies oli lomaillessaan maakuntamatkaillut - käynyt katsomassa vanhoja vesitorneja Raahen lähellä, ahdistunutta Juice Leskisen näköisvahapatsasta Visulahden vahakabinetissa ja uudelleenelänyt Suomen urheilumiesten huippuhetkiä Pihtiputaan keihäsmuseolla. Eväsleipiä, rapistuvaa lama-Suomea ja ristikkolehtiä. Lukemattomia pubeja. Rauhallista taustakohinaa.
Kahden kuukauden ajan mies oli käyskennellyt keskellä sinipunaisena huutavia lapsia, päärynänmuotoisia äitejä ja raskaasti tupakoivia perheenisiä nauttien olostaan. Ei liivimiehiä, ei valppaita poliiseja, eikä tavallisia (harvoja) tuttavia. Pelkkää normaaliutta.
Toki mies oli lomallakin tapansa mukaan kuunnellut tarkkaan ja huomioinut ympäristöään. Pelikoneen lähellä kuivaa siideriä ja valkoviiniä litkivät mammat olivat alkuillasta kuiskineet hailakanpunaisen KOFF-lippalakin omistajan olevan nimeltään Esko Mäkinen. Lomalla oleva mies ei yllättynyt sukunimestä.
Äkkivääräksi tiedetty Mäkinen oli pysyväisasukas mökkiseudulla ja kovin harvoin ihmisten ilmoilla, juorusi tummahiuksinen nainen, jonka siiderilasin reunassa oli lähes maalauksellisia huulipunatahroja. Tieto oli mennyt lomalaisen korvista sisään ja varastoitunut sinne myöhempää käyttöä varten, kuten kaikki hänen kuulemansa keskustelut. Mies oli huomannut elämänsä aikana, ettei oikeastaan unohtanut mitään. Se oli osoittautunut todella käteväksi taidoksi.
KOFF-hattuisen Esko Mäkisen Iso Asia oli valtion ja virkamiesten ylläpitämä holhousyhteiskunta, jossa ihmisellä ei ollut tilaa elää ja olla rauhassa, saatana. Piti olla puhelinnumero, pankkitilit ja sähköpostit. Eteen oltiin pyytämättä lykätty kunnan tiet, vesiverkot ja paskalait.
Koko elämä oli yhtä korttipeliä, saatana. Pankissa piti olla pankkikortti ja henkilöllisyyttä todistamassa toinen kortti. Kotirannassa virvelöidessä kalastuskortti, työtä varten tuli-, vesi- ja työturvallisuuskortti ja apteekissakin hitto-Kela-kortti. Vaikka skootterilla sopi ikäihmisen päästellä, ei autoa saanut ajaa ilman omaa korttia - saati sitten kuorma-autoa, tai edes trukkia, saatana. Perkeleelläkö ne liikennesäännöt siinä eroaa? On postituslistat, verotarkastajat ja rokotusjärjestelmät.
- Ihminen on nykyään yksi hel-vetin kanta-asiakaskortti. Kaikki on kortilla!
Levyautomaatti oli rahanpuutteen vuoksi hiljentynyt. Baarin äänitilaa hallitsi suvereenisti hyvää vauhtia alkoholista ja omasta Asiastaan innostuva Esko Mäkinen. Harvalukuinen seurakunta ei ollut saarnamiehen puolella, mutta Isoa Asiaa ponnella julistettaessa se harvoin saarnamiestä häiritsi. Sinkulan baarin yleisö kuitenkin arvosti asiaankuuluvalla tavalla vanhan sanonnan ujuttamista Ison Asian keskelle ja ynähteli hyväksyvästi korttiraivolle. Ihan kohta lienee Albaniaa koko Suomi.
Kaikkien pyhien baariavautumisperinteiden mukaisesti Esko Mäkinen tunnisti yleisönsä huumorintajun ja tarjosi vastineeksi suomalaisen koomikon erikoisen - kerran naurattaneen jutun vielä kuusi kertaa uudestaan. Täsmälleen samalla tavalla.
Jos Heikki Silvennoisesta ja Kummelista voi jotain päätellä, niin katajainen kansamme todella rakastaa toistohuumoria (Heikki Hela ja Mankeli taas kertovat suomalaisten rakastavan myös toistohuumoria).
- Kortille laittoivat tämän poijaan. Mäkisen emännän poika on nyt kortilla. Eivät antaneet uutta passiakaan laitoksella, kun en luovuttanut herroille sormenjälkeä.
Mäkinen tilasi tiskiltä uuden oluen, maksoi sen käteisellä ja sai kuulla tuopin olevan "herran päihtymystilan vuoksi illan viimeinen". Mäkinen kirosi mokoman hyysäyksen alimpaan helvettiin ja vannoi, ettei tulisi kylälle enää koskaan. Baarityöntekijän eleistä päätellen uhkausta ei esitetty ensimmäistä kertaa.
- Kaikki on kortilla, murahti Mäkinen KOFF-lakkinsa uumenista epätoivoisena yleisönkosiskeluyrityksenä. Valitettavasti jopa Ojalan laskuopilla varustettu yleisö tiesi, että liiasta toistamisesta saadaan vain Kummeli Remix.
- Ole ääneti, murahti joku asiakaskunnasta. Ilmaisu oli paikallinen versio murahduksesta, joka Porissa oli jalostunut muotoon "Men ny vittuus siit".
Lomalainen tuplasi neljästä eurosta väärin ja kotiutti voitot. Kello lähestyi yhtätoista. Löyhän aikataulun mukaan seuraavana päivänä olisi vuorossa Laukaan Peurunka-hotellin baarin Juha Kankkunen-kokoelma. Hän ajaisi mielellään yötä vasten.
Kolikot kilisivät laariin ja siirtyivät miehen mukana ulos. Neljä tuoppia neljässä tunnissa ja koneesta kolmenkympin nousut. Ei huonosti paikasta, jonka ensivaikutelman oli antanut Iltalehden puolitäysi ristikko (lomaileva mies oli optimisti), jonka joku asiakkaista oli täyttänyt kuulakärkikynällä ja päin helvettiä. Lomalaisen henkilökohtainen suosikki oli ollut viiden ruudun sana "Hirven sukulainen" (OKAPI), johon kuulakärkikynäoptimisti oli laittanut: "POROO".
Baarin ovi aukesi ja pullautti ulos närkästyneen Esko Mäkisen hailakanpunaisessa KOFF-lakissa. Toistokoneeseen oli tullut uusi versio yleisön vanhasta suosikista, sillä Mäkinen vannoi, ettei lähettäisi kenellekään baarissa edes joulukorttia. Itsekseen jupiseva mies sytytti tupakan ja kopeloi pyörästään lukon auki kolmannella yrityksellä. Tasaisen epätasainen ajoreitti kertoi tankojuoppoveteraanin vaistosta. Ruosteinen Helkama vaappui kyyditsijänsä kanssa kohti kotia.
Lomalainen seurasi katseellaan humalaista matkantekoa, kunnes miehen siluetti katosi näkyvistä. Mies, joka ei unohtanut yhtään keskustelua, istuutui autoonsa, sytytti savukkeen ja mietti.
torstai 2. elokuuta 2018
3. Mutta
Seuraavana päivänä Jari Heino avasi tietokoneelleen aikaisemmin asennetun mIRC-ohjelman kello 17:58. Salaisen agentin leikkiminen ei tuntunut tekemisenä oleva sieltä mielekkäimmästä päästä, mutta toisaalta parempaakaan tekemistä ei tullut mieleen. Eilispäivän arvoitukset olivat olleet kiehtovia ja kysymykset yksinkertaisuudessaankin yllättävän haastavia ja syväluotaavia. Nuoria aikuisia pidetään yleensä peruslaiskoina elämänilmentyminä, mutta oman itsensä tutkiskeluun heillä on aikaa ja halua lähes rajattomasti.
Hän oli kirjoittanut kysymykset ruutupaperille ja istui hyvän tovin paperia tuijottaen itsetutkiskelun hartaaseen tilaan vajonneena. Kerrankin housut jalassa.
Figuurin vanhempien tavatessa Isä-Heino oli töissä Pihlavan kuitulevytehtaalla ja ja Äiti-Heino taas vasta kaupunkiin muuttanut puutarha-alan opiskelija. Syntyi harvinainen pari, jonka vastakohdat todella täydensivät toisiaan.
Isä-Heino, Martti, oli puuhakas ideanikkari (porilaisittain "kohkaaja"), joka löysi kotoaan rauhan saarekkeen. Se saareke (Riitta) taas löysi jonkun josta huolehtia. Ihmisen, joka joskus heräsi aamuviideltä väkertämään viiden ruokalajin aamupalaa (vaikkei koskaan oppinut siivoamaan jälkiään).
He olivat menneet naimisiin ja kolme vuotta myöhemmin maailmaan oli putkahtanut lapsi, joka sai nimekseen Jari Leonard kunnianosoituksena Ässien Laitahyökkääjälle (ja kompromissina, sillä Äiti-Heino ei hyväksynyt lapselleen nimeä "Korppi").
Vauvasta tuli taapero ja myöhemmin lapsi. Lapsi kasvoi, aikuiset kävivät töissä ja elämä asettui tasaiselle radalle, jonka vuosia pystyi kuvaamaan yhdellä lauseella ("Silloin kun kävimme Tukholmassa", tai "Silloin kun lapsi meni esikouluun"). Jääkaapissa oli aina ruokaa ja pöydällä muistilapuissa perheenjäsenten olinpaikat ja arvioidut kotiintuloajat.
Figuuri ei varsinaisesti voinut sanoa omaavansa onnetonta lapsuutta. Kotona häntä ei koskaan lyöty, eikä hänelle hudettu turhasta. Jääkaapissa oli aina ruokaa. Puhelinlasku ja tarvittavat asiat hoidettiin ajallaan, mutta.
Isä-Heino opetteli ATK-taitoja työn vaatimusten kasvaessa ja löysi toisen elämänsä rakkauden - tietokoneet. Jatkuvasti päivittyvät konepaketit auttoivat isää ja poikaa sukeltamaan vaivattomasti eri todellisuuksiin - isän suosikit Nethack, SimCity, Steel Panthers, Civilization ja The Incredible Machine antoivat hyvät peruskivet, joiden päälle rakentaa. Äidin kirjahyllystä lainatut Sormusten Herra, Tukikohta ja Belgarionin Taru vahvistivat käsitystä - elämä oli seikkailu ja kaikessa pitää aina nähdä Se Isompi Kuva. Löytyi tavat paeta arkea talossa, jossa rakkaus ja velvollisuus tarkoittivat samaa. Oli puhtaat vaatteet ja kyyti kouluun, mutta.
Jokin puuttui.
Heinojen pariskunta oli ollut naimisissa kahdeksantoista vuotta, niistä vanhempina viisitoista ja oikeasti onnellisia noin kahdeksan, kun Kaikki Päättyi.
Ensin tuli Taloudellisesti Kovat Ajat ja Isä-Heinon työpaikalla lomautukset. Sitten oli vuorossa Äiti-Heinon floristiliikkeen Uudelleenarviointi, Tekohengittäminen ja lopulta Sulkeminen. Tuli Kaikesta Tinkiminen ja elämä, jossa Mikään Ei Ollut Paremmin. Vanhempien ennen satunnaiset riidat ja mykkäkoulut muuttuivat lähes sykliksi, jonka katkaisi vain ystäväpariskunnan vierailu, tai Muu Edustustehtävä ulkomaailmassa. Viimeiseen vuoteen ei Heinojen talossa asuneet aikuiset ihmiset puhuneet toisilleen lähes sanaakaan, jota ei voitu tulkita (ja usein tulkittiinkin) loukkaavaksi.
Lopulta isä-Heino sanottiin irti työpaikasta ja äiti-Heino pakkasi laukut ja muutti pois.
Vääjäämättä seurannut avioero oli lähes helpotus, vaikka sekoittikin kaiken taas uudestaan. Talossa oli yhä hiljaista, mutta se oli epätietoista hiljaisuutta pitkään kestäneen vihaisen ja painostavan hiljaisuuden jälkeen (surkeasssa ihmissuhteessa on ainakin viisikymmentä eri sanaa hiljaisuudelle). Onnellinen, mutta oudon ontto lapsuus (kasvatuksen McDonald's-versio) oli jättänyt Figuuriin jälkensä.
Vuosi avioerosta, Figuurin ollessa kuusitoistavuotias, hänen äitinsä menehtyi liikenneonnettomuudessa. Oikeammin sanottuna hän sai jalkakäytävällä selkäänsä kahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhtia liikkuneen auton.
Iltakävelyllä ollut Riitta Heino ei silminnäkijöiden mukaan ehtinyt reagoida lainkaan. Tummanpuhuva auto (Audi? BMW?) oli pyyhkäissyt huomattavaa ylinopeutta päin pahaa-aavistamatonta jalankulkijaa kuin tyhjästä ja jatkanut matkaansa. Myös Riitta Heino jatkoi matkaansa. Ensin lähimpään piha-aitaan ja sitten seuraavaan hiippakuntaan. "Menehtyi välitömästi", totesi tutkintaa johtanut poliisi, kuvitellen tuovansa lohtua järkytykseen.
Auton kuljettajaa ei koskaan saatu kiinni valtavasta mediamyllytyksestä huolimatta. Isä-Heino ei saanut enää elämän syjästä kiinni. Figuurista tuntui, kuin hän ei olisi saanut happea. Hän ei saanut mistään kiinni.
Mitä haluat elämältä seuraavan viiden vuoden aikana?
Jos internetistä ja sen lukuisista nigerialaisista kirjeineen oli johonkin, niin ainakin se tarjosi tilaisuuden tehdä jotain erilaista. Tilaisuuden. Jotain uutta. Olla riippumaton itsensä, vaikka sitten ilman riippumattoa.
Hän oli kirjoittanut kysymykset ruutupaperille ja istui hyvän tovin paperia tuijottaen itsetutkiskelun hartaaseen tilaan vajonneena. Kerrankin housut jalassa.
1: Mitä haluat elämältä seuraavan viiden vuoden aikana?
2: Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
3: Minkä roolipeleistä tutun erikoiskyvyn haluaisit oppia?
4: Minkä nimen haluat hahmollesi?
5: Se tuo turman puhevikaiselle, turman lainelautailijalle. Jos se ei liiku, se kuolee?
6: Määrittele itsesi D&D:n alignment-asteikolla?
7: Mikä on musta ostettaessa, punainen käytettäessä ja harmaa poisheitettäessä?
Figuurin vanhempien tavatessa Isä-Heino oli töissä Pihlavan kuitulevytehtaalla ja ja Äiti-Heino taas vasta kaupunkiin muuttanut puutarha-alan opiskelija. Syntyi harvinainen pari, jonka vastakohdat todella täydensivät toisiaan.
Isä-Heino, Martti, oli puuhakas ideanikkari (porilaisittain "kohkaaja"), joka löysi kotoaan rauhan saarekkeen. Se saareke (Riitta) taas löysi jonkun josta huolehtia. Ihmisen, joka joskus heräsi aamuviideltä väkertämään viiden ruokalajin aamupalaa (vaikkei koskaan oppinut siivoamaan jälkiään).
He olivat menneet naimisiin ja kolme vuotta myöhemmin maailmaan oli putkahtanut lapsi, joka sai nimekseen Jari Leonard kunnianosoituksena Ässien Laitahyökkääjälle (ja kompromissina, sillä Äiti-Heino ei hyväksynyt lapselleen nimeä "Korppi").
Vauvasta tuli taapero ja myöhemmin lapsi. Lapsi kasvoi, aikuiset kävivät töissä ja elämä asettui tasaiselle radalle, jonka vuosia pystyi kuvaamaan yhdellä lauseella ("Silloin kun kävimme Tukholmassa", tai "Silloin kun lapsi meni esikouluun"). Jääkaapissa oli aina ruokaa ja pöydällä muistilapuissa perheenjäsenten olinpaikat ja arvioidut kotiintuloajat.
Figuuri ei varsinaisesti voinut sanoa omaavansa onnetonta lapsuutta. Kotona häntä ei koskaan lyöty, eikä hänelle hudettu turhasta. Jääkaapissa oli aina ruokaa. Puhelinlasku ja tarvittavat asiat hoidettiin ajallaan, mutta.
Isä-Heino opetteli ATK-taitoja työn vaatimusten kasvaessa ja löysi toisen elämänsä rakkauden - tietokoneet. Jatkuvasti päivittyvät konepaketit auttoivat isää ja poikaa sukeltamaan vaivattomasti eri todellisuuksiin - isän suosikit Nethack, SimCity, Steel Panthers, Civilization ja The Incredible Machine antoivat hyvät peruskivet, joiden päälle rakentaa. Äidin kirjahyllystä lainatut Sormusten Herra, Tukikohta ja Belgarionin Taru vahvistivat käsitystä - elämä oli seikkailu ja kaikessa pitää aina nähdä Se Isompi Kuva. Löytyi tavat paeta arkea talossa, jossa rakkaus ja velvollisuus tarkoittivat samaa. Oli puhtaat vaatteet ja kyyti kouluun, mutta.
Jokin puuttui.
Heinojen pariskunta oli ollut naimisissa kahdeksantoista vuotta, niistä vanhempina viisitoista ja oikeasti onnellisia noin kahdeksan, kun Kaikki Päättyi.
Ensin tuli Taloudellisesti Kovat Ajat ja Isä-Heinon työpaikalla lomautukset. Sitten oli vuorossa Äiti-Heinon floristiliikkeen Uudelleenarviointi, Tekohengittäminen ja lopulta Sulkeminen. Tuli Kaikesta Tinkiminen ja elämä, jossa Mikään Ei Ollut Paremmin. Vanhempien ennen satunnaiset riidat ja mykkäkoulut muuttuivat lähes sykliksi, jonka katkaisi vain ystäväpariskunnan vierailu, tai Muu Edustustehtävä ulkomaailmassa. Viimeiseen vuoteen ei Heinojen talossa asuneet aikuiset ihmiset puhuneet toisilleen lähes sanaakaan, jota ei voitu tulkita (ja usein tulkittiinkin) loukkaavaksi.
Lopulta isä-Heino sanottiin irti työpaikasta ja äiti-Heino pakkasi laukut ja muutti pois.
Vääjäämättä seurannut avioero oli lähes helpotus, vaikka sekoittikin kaiken taas uudestaan. Talossa oli yhä hiljaista, mutta se oli epätietoista hiljaisuutta pitkään kestäneen vihaisen ja painostavan hiljaisuuden jälkeen (surkeasssa ihmissuhteessa on ainakin viisikymmentä eri sanaa hiljaisuudelle). Onnellinen, mutta oudon ontto lapsuus (kasvatuksen McDonald's-versio) oli jättänyt Figuuriin jälkensä.
Vuosi avioerosta, Figuurin ollessa kuusitoistavuotias, hänen äitinsä menehtyi liikenneonnettomuudessa. Oikeammin sanottuna hän sai jalkakäytävällä selkäänsä kahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhtia liikkuneen auton.
Iltakävelyllä ollut Riitta Heino ei silminnäkijöiden mukaan ehtinyt reagoida lainkaan. Tummanpuhuva auto (Audi? BMW?) oli pyyhkäissyt huomattavaa ylinopeutta päin pahaa-aavistamatonta jalankulkijaa kuin tyhjästä ja jatkanut matkaansa. Myös Riitta Heino jatkoi matkaansa. Ensin lähimpään piha-aitaan ja sitten seuraavaan hiippakuntaan. "Menehtyi välitömästi", totesi tutkintaa johtanut poliisi, kuvitellen tuovansa lohtua järkytykseen.
Auton kuljettajaa ei koskaan saatu kiinni valtavasta mediamyllytyksestä huolimatta. Isä-Heino ei saanut enää elämän syjästä kiinni. Figuurista tuntui, kuin hän ei olisi saanut happea. Hän ei saanut mistään kiinni.
Jos internetistä ja sen lukuisista nigerialaisista kirjeineen oli johonkin, niin ainakin se tarjosi tilaisuuden tehdä jotain erilaista. Tilaisuuden. Jotain uutta. Olla riippumaton itsensä, vaikka sitten ilman riippumattoa.
Arvoitukset olivat helppoja, koska poika oli nuorena hurahtanut sanaleikkien maailmaan. Vähäinen määrä ystäviä ja äidin kirjoista saatu rakkaus kirjoitettuun sanaan avasivat aivan uusia ovia (joita moni olisi tuskin pitänyt edes kunnollisina tuuletusikkunoina) nörtähtävien harrastuksien maailmaan. Musta-punainen-harmaa -arvoitus oli jopa suoraan lasten AiAiArvoitukset-kirjasta. Tuhahdus.
Alignment-skaala oli tuttu Baldur's Gate-pelistä, joskin tarkka määrite piti luntata Wikipediasta. Lyhyen tutkimusretken jälkeen selvisi, että asteikko oli pelin tapa määritellä hahmon eettinen ja moraalinen näkokulma maailman suhteen.
Alignment-skaala oli tuttu Baldur's Gate-pelistä, joskin tarkka määrite piti luntata Wikipediasta. Lyhyen tutkimusretken jälkeen selvisi, että asteikko oli pelin tapa määritellä hahmon eettinen ja moraalinen näkokulma maailman suhteen.
"Kaoottisen neutraali hahmo on individualisti, joka seuraa omaa sydäntään ja välttää sääntöjä ja perinteitä. Vaikka kaoottisen neutraali hahmo kannattavat vapauden ajatusta, on heillä lähinnä mielessään vapaus omasta katsantokannastaan. Hyvän ja pahan taisto on hahmolle toisarvoista omaan vapauteen verrattuna"
Työpöydän kellon kilahti tasan 18:00.
/server irc.nokkela.net
*identd request from 192.98.101.228
*ident replied: 52042, 667: USERID : UNIX : Figuuri
Probing for proxies open to abuse.
-
Welcome to the Internet Relay Network Figuuri!Figuuri@88.193.220.39
Your host is nokkelimo.gg.johto.fi, running version 2.16.2p4
This server was created Fri Apr 20 2015 at 00:13:37 EET
/msg Johtaja 1: Rahaa 2: Haukka 3: Lukkojen tiirikointi, tulimagia 4: Figuuri 5: Haikala 6: Chaotic Neutral 7: Hiili
Sormet tanssivat näppäimistöllä Figuurin kirjoittaessa vastauksiaan.
2 - Johtaja
Ikuinen ongelma. Miten kertoa tarina?
Oletetaan, että olet päässyt todistamaan herkullista tapahtumaa taloyhtiön pihatalkoissa: koko pihapiirin pahin kerrostalokyttääjä putoaa Molok-jäteastiaan ihan omaa uteliaisuuttaan. Rouvasihminen oli onneksi kiinnostunut taloyhtiön paperijätteestä ja fyysisesti kunnossa mätkähdettyään vanhojen sanomalehtien päälle, mutta henkinen kipu ja särky on tosiasia. Kuten yleensä kerrostalokyttääjien maailmassa - kaikki on aina jonkun toisen syytä. Siksi osittain maan alle haudatusta roska-astiasta kajahtaa itsetietoisen, alati oikeassa olevan ihmisen huudahdus: "Kuka kunniaton on heittänyt tänne pesemättömät maitotölkkinsä?"
Juuri kun luulet, että universumi ei voisi jakaa enempää moraalista oikeutta yhdelle pienelle ihmiselle, tulee paikalle C-rapun hajamielinen setä, joka tyhjentää biojätteastiansa epähuomiossa paperiroskien keräysastiaan.
Sinulla on nyt sarja mielenkiintoisia tapahtumia, tarina, jonka voit kertoa ohimennen baarissa, tai viihdyttää sen pitkällä versiolla väkeä illanistujaisissa - omista kyvyistäsi riippuen. Voit rakentaa kuulijakunnallesi henkilöhahmot (Onko C-rapun setäihminen oikeasti hajamielinen?), maalata pihapiirin eloon viimeistä kukkaistutusta myöten, tai liittää muita aiheita yhteen tarinasi teeman kanssa (entä jos Kerrostalokyttääjä on vain katkeroitunut lamanjälkeinen ihmiskuori, enää häivähdys menneestä itsestään?).
Yleensä silti helpointa on aloittaa alusta.
Mitättömän tavallisena, masentavan harmaana syyspäivänä vuosi sitten Figuurin (jonka syntymänimi oli Jari Leonard Heino, mutta halusi itseään kutsuttavan Figuuriksi, kiitos vain) sähköpostiin ilmestyi viesti. Sen otsikko oli yksinkertaisuudessaan: "Tervehdys, ystävä!" ja lähettäjän sähköpostiosoitteen kohdalla luki yksinkertaisesti"Johtaja". Sinänsä kummallista jo siksi, ettei hän saanut kauheasti viestejä, joissa ei olisi tarjottu miljoonia Nigeriasta, tai pyritty laajentamaan sähköpostin vastaanottajan penistä puunrungon kokoiseksi.
Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Figuuri oli nähnyt Gmail-laatikossaan viestin, johon ei voinut vastata. Lähettäjän omaa sähköpostiosoitetta ei ollut näkyvissä.
Oletetaan, että olet päässyt todistamaan herkullista tapahtumaa taloyhtiön pihatalkoissa: koko pihapiirin pahin kerrostalokyttääjä putoaa Molok-jäteastiaan ihan omaa uteliaisuuttaan. Rouvasihminen oli onneksi kiinnostunut taloyhtiön paperijätteestä ja fyysisesti kunnossa mätkähdettyään vanhojen sanomalehtien päälle, mutta henkinen kipu ja särky on tosiasia. Kuten yleensä kerrostalokyttääjien maailmassa - kaikki on aina jonkun toisen syytä. Siksi osittain maan alle haudatusta roska-astiasta kajahtaa itsetietoisen, alati oikeassa olevan ihmisen huudahdus: "Kuka kunniaton on heittänyt tänne pesemättömät maitotölkkinsä?"
Juuri kun luulet, että universumi ei voisi jakaa enempää moraalista oikeutta yhdelle pienelle ihmiselle, tulee paikalle C-rapun hajamielinen setä, joka tyhjentää biojätteastiansa epähuomiossa paperiroskien keräysastiaan.
Sinulla on nyt sarja mielenkiintoisia tapahtumia, tarina, jonka voit kertoa ohimennen baarissa, tai viihdyttää sen pitkällä versiolla väkeä illanistujaisissa - omista kyvyistäsi riippuen. Voit rakentaa kuulijakunnallesi henkilöhahmot (Onko C-rapun setäihminen oikeasti hajamielinen?), maalata pihapiirin eloon viimeistä kukkaistutusta myöten, tai liittää muita aiheita yhteen tarinasi teeman kanssa (entä jos Kerrostalokyttääjä on vain katkeroitunut lamanjälkeinen ihmiskuori, enää häivähdys menneestä itsestään?).
Yleensä silti helpointa on aloittaa alusta.
Mitättömän tavallisena, masentavan harmaana syyspäivänä vuosi sitten Figuurin (jonka syntymänimi oli Jari Leonard Heino, mutta halusi itseään kutsuttavan Figuuriksi, kiitos vain) sähköpostiin ilmestyi viesti. Sen otsikko oli yksinkertaisuudessaan: "Tervehdys, ystävä!" ja lähettäjän sähköpostiosoitteen kohdalla luki yksinkertaisesti"Johtaja". Sinänsä kummallista jo siksi, ettei hän saanut kauheasti viestejä, joissa ei olisi tarjottu miljoonia Nigeriasta, tai pyritty laajentamaan sähköpostin vastaanottajan penistä puunrungon kokoiseksi.
Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Figuuri oli nähnyt Gmail-laatikossaan viestin, johon ei voinut vastata. Lähettäjän omaa sähköpostiosoitetta ei ollut näkyvissä.
Tervehdys, ystävä!
Toivottavasti en vaikuta liian viralliselta [tai liian tuttavalliselta!]. Miten aloittaa viesti henkilölle, jonka tuntee läpikotaisin, mutta joka ei tunne minua?
Olen kirjoittanut tämän viestin kolmasti uudestaan. Pähkäilin. En halua pelästyttää sinua, tai vaikuttaa liian salamyhkäiseltä, mutta olen tarkkaillut sinua, mutta Älä Hätäile! Vaikka suhteemme onkin pahasti epätasapainossa, voin sanoa, että vaikutat erittäin kiehtovalta ihmiseltä.
Itsestäni en uskalla moista sanoa, mutta toivon olevani ainakin osan aikaa lievästi kiinnostava.
Itsestäni en uskalla moista sanoa, mutta toivon olevani ainakin osan aikaa lievästi kiinnostava.
Törmäsin sinuun ja kirjoituksiisi aukea.netissä ja ihastuin varsinkin lyhyeen tarinaan miehestä, joka hitaasti irtoutui yhteiskunnasta ja siirtyi keittiönsä pöydän alle palvomaan pölyä. "Pöly on osa kaikkea ja silti ei mitään. Miksi minä - vain hieman pölyhiukkasta monimutkaisempi otus - viettäisin aikani murehtimalla, oi jumalani? Mutta pöly ei vastannut." Totisesti! Sinulla on omaperäisen näkökulman lahja ja taito pukea ajatuksesi sanoiksi. Otaksun, että luet paljon ja muita ylisanoja, jotka herättävät luottamusta.
Minua on taasen siunattu vapaan ajan lahjalla. Koska epäsäännöllinen unirytmi ja lievä sosiaalinen kammo [haluan olla sinulle rehellinen, jottei vuorovaikutuksemme ole yksipuolista] rajoittavat elämääni joltisenkin, olen siirtänyt itseni persoonana lähinnä internetin maailmaan.
Toki minä syön ja käyn kaupassa kuin Normaalit Ihmiset, mutta viihteeni, uutiseni ja sosiaaliset kontaktini haen yksinomaan datakaapeleita pitkin. Toivon, ettet pidä elämääni yksinäisenä, sillä olen hyvin onnellinen ja tasapainoinen yksilö.
No, ehkä vähän yksin joskus.
Kuitenkin. Minulla on ollut aikaa tutustua sinuun, Jari Heino. Sinun suomi24-viesteistä alkaen aina selainhistoriaasi asti [ei hätää! Arvostan yksityisyyttä[Sic!]!] Pidin paljon näkemästäni ja rohkaistuin ottamaan yhteyttä sinuun.
Nämä ovat niitä harvoja Vapaa-ajan kiroja.
Toki minä syön ja käyn kaupassa kuin Normaalit Ihmiset, mutta viihteeni, uutiseni ja sosiaaliset kontaktini haen yksinomaan datakaapeleita pitkin. Toivon, ettet pidä elämääni yksinäisenä, sillä olen hyvin onnellinen ja tasapainoinen yksilö.
No, ehkä vähän yksin joskus.
Kuitenkin. Minulla on ollut aikaa tutustua sinuun, Jari Heino. Sinun suomi24-viesteistä alkaen aina selainhistoriaasi asti [ei hätää! Arvostan yksityisyyttä[Sic!]!] Pidin paljon näkemästäni ja rohkaistuin ottamaan yhteyttä sinuun.
Nämä ovat niitä harvoja Vapaa-ajan kiroja.
Minä näet - vaikka se kuulostaakin pahasti kliseeltä - haluaisin pelata peliä sinun kanssasi.
Ihan oikeasti. Silti - Älä Vieläkään Hätäile.
Kyse on vain Dungeons & Dragons -variantista Ystävien kesken. Virtuaalinopat ja digitaalisankarit. Ehkä muutama antelias haltija ja....
Minä kiertelen ja kaartelen nyt. Lyhyesti ja asiaan.
Olen aina halunnut olla roolipelissä pelinjohtaja, mutten ole ollut sosiaalisesti tarpeeksi hyväksytty [lue: ei elämää, ei ystäviä Tuolla Ulkona]. Nyt olen päättänyt etsiä itse oman peliseurani. Haluaisin pelata sinun kanssasi, Figuuri, sillä vaikutat juuri oikeanlaiselta ihmiseltä [koekappaleelta].
Minä kiertelen ja kaartelen nyt. Lyhyesti ja asiaan.
Olen aina halunnut olla roolipelissä pelinjohtaja, mutten ole ollut sosiaalisesti tarpeeksi hyväksytty [lue: ei elämää, ei ystäviä Tuolla Ulkona]. Nyt olen päättänyt etsiä itse oman peliseurani. Haluaisin pelata sinun kanssasi, Figuuri, sillä vaikutat juuri oikeanlaiselta ihmiseltä [koekappaleelta].
Jos haluat olla minun ja muutaman muun Valikoidun Ystävän pelikumppani, toimita ystävällisesti vastaukset seuraaviin kysymyksiin klo 18:00 IRC-keskusteluohjelman kautta, käyttäjälle Johtaja palvelimella irc.nokkela.net.
1: Mitä haluat elämältä seuraavan viiden vuoden aikana?
2: Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
3: Minkä roolipeleistä tutun erikoiskyvyn haluaisit oppia?
4: Minkä nimen haluat hahmollesi?
5: Se tuo turman puhevikaiselle, turman lainelautailijalle. Jos se ei liiku, se kuolee?
6: Määrittele itsesi D&D:n alignment-asteikolla?
7: Mikä on musta ostettaessa, punainen käytettäessä ja harmaa poisheitettäessä?
Teidän,
Johtaja
1: Rattaanpyörä
Noin parikymppinen nuori istui läppärinsä ääressä Bar Rattaanpyörän nurkassa, joi hitaasti kolaansa ja mietti. Hänellä oli paljon puntaroitavaa ja Rattaanpyörä oli osoittautunut hyväksi paikaksi olla yksin mielensä kanssa. Hiljainen, mutta sopivalla taustahälyllä varustettuna. Rattaanpyörä oli hänen mielestään samalla tavalla kotoisa kuin bensalta haiseva autotalli.
Rattaanpyörässä oli muun kalustuksen ohella (mm. jukeboksi, tupakkakoppi, kanta-asiakkaat ja tuolit) kaksi vanhaa pyöreää pöytää. Kumpikin oli hiottu, maalattu ja lakattu useita kertoja. Kumpikin oli imenyt itseensä enemmän alkoholia kuin keski-ikäinen nainen laivamatkalla ja nähnyt enemmän elämää kuin sata leijonakorulla varustettua levyseppähitsaajaa. Pöydistä huokui hien ja viinan lisäksi vahva historian tuntu - oikeaa historiaa ei monen mielestä edes tehty ilman tarpeellista määrää viinaa ja hikeä.
Toinen näistä pöydistä oli Pyöreä Pöytä, joka sijaitsi baarin myyntitiskiltä katsottuna vasemmalla. Pöytä oli jukeboksin vieressä ja optimaalisesti sijoitettu tupakkakopin ja tiskin suhteen. Pöydästä näki myös halutessaan television, joka välkkyi äänettömästi aina valomerkkiin asti, mutta sitä seurattiin vain harvoin. Rattaanpyörä oli baari, eikä mikään juottola. Sinne ei tultu vetämään alkuillan pohjia, tai iskemään kaupunginosan helppoja tapauksia. Siellä ei riehuttu, eikä sinne tultu laulamaan, vaan keskustelemaan sivistyneesti (hieman sammaltaen).
Pyöreään Pöytään ei istuttu ilman lupaa, eikä siinä istuvia poistettu baarista ilman painavaa perustetta. Pöydän asiakkaat, Pyöreän Pöydän Ritarit, tunnettiin kaikki baarissa nimeltä - olihan Pöytä perinteenä yhtä vanha kuin Rattaanpyörä itse. Vanhoista Mamma Doriksen ajoista nykyiseen, tupakkakoppien ja pankkikortilla maksettavan Kulta-Jaskan aikaan saakka se oli ollut baarin sydän (ja sen huonokuntoinen maksa).
Perimätiedon mukaan Pöytään oltiin kaiverrettu viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kahdesti - ensin jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin linkkuveitsellä ja sitten jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin purukalustolla. Bar Rattaanpyörä oli ystävällisen lämmin omalla porilaisella tavallaan. Se piti huolen omistaan.
Tiskin oikealla puolella, miesten mukavuuslaitoksen vieressä oli Pyöreän Pöydän velipuoli - pyöreä pöytä. Pöydän keskellä oli rumahko Talousmarkasta hankittu koristelyhtypylväs valaisimena. Muusta maisemasta pöydän vieraille vastasivat pölyinen ikkuna, televisio ja seinä. Pöydän kohtalona oli olla turvasaareke omaa rauhaa etsiville, tai viimeinen vaihtoehto baarin ollessa muuten täynnä. Se oli syrjässä baarin peränurkan tienoilla, mutta silti aivan järjestyksenvalvojan silmän alla. Tämän nimettömän pöydän ainoa meriitti viime vuosilta oli, että joku oli toivottanut humalaisen Reijo Mäen "Vittuus siit" kirjailijan pitkän monologin päätteeksi.
Nurkan pöytä oli helposti unohdettavissa, mutta sen ääreen istunut parikymppinen nuori, Figuuri, tiesi siitä lähes kaiken.
Se oli alkuperäinen Pyöreä Pöytä. Tai ainakin se sijaitsi samassa paikassa, kuin Rattaanpyörän edeltäjän, Fregatin aikaan. Lentopallomiesten ja vanhempien muusikoiden kokoontumispaikka ajalta, jolloin oluen yhteydessä oli ostettava syötävää (usein asiakas laittoi leipään hammastikun ja palautti sen seuraavalle janoiselle tarjoiltavaksi). Se oli pöytä, jossa moni isä oli tavannut tulevan vaimonsa ja moni äiti tulevan ex-miehensä. Lisäksi pöytä oli baarin reitittimen vieressä, joten se oli Figuurille luonteva paikka pysäköidä olemuksensa aina Rattaanpyörään eksyessään.
Figuuri tiedosti kyllä, ettei internet ollut koko elämä. Samalla hän oli tietoinen myös siitä, että oli henkilönä tarkalleen ottaen elossa vain internetissä. Jokaisen parikymppisen nuoren elämä on jatkuvaa ristiriitaa, joka ohitetaan olankohautuksella. It's complicated.
Kello oli lähestymässä kuutta ja kannettavan tietokoneen näytöllä näkyi vihreää tekstiä mustalla taustalla. mIRC - Syyrian lahja maailmalle.
IRC, Internet Relay Chat, oli tavallaan jo ohjelmana muinaisajan jäännös, mutta viiksimuodin ja nappiverkkareiden tapaan joistain aikansa ilmiöistä oli vaikea päästää irti. Ja kuten alkoholi- ja pornomieltymyksissäkin - kerran opittua oli vaikea unohtaa.
Figuurin sormet tanssivat hetken näppäimistöllä.
Nokkelanetti oli Johtajan luomus. Serverikompleksi, joka piti yllä sähköposti- ja kotisivutilan lisäksi kahta torrent-palvelinta, Silkkitie-peiliä ja muuta vastaavaa puolilaitonta pikkukivaa. Johtaja ei varsinaisesti mieltänyt itseään rikolliseksi, mutta oli internetin suhteen täysi anarkisti. Jos se oli verkossa mahdollista, sen piti olla laillista Johtajan maailmankatsomuksessa.
Kuten kaikki Nokkelanetin osaset, myös IRC-osio oli vahvasti salattu. Johtaja uskoi pyhästi sananvapauteen, yksilönvapauteen ja vahvaan kryptaustekniikkaan. Tämän maailman kuningas, Admin, oli kaikkivoipa, hyväntahtoinen ja aika lailla vainoharhainen.
Figuuri piti Rattaanpyörän kelloa tarkasti silmällä. Nokkelanetin syövereissä oli kymmeniä aktiivisia huoneita (kuten #autismi , jossa kovan luokan tietokonevelhot kokoontuivat idlaamaan jopa viikkoja kerrallaan), mutta hän oli kiinnostunut vain yhdestä. Täsmällisyyttä painottava Johtaja oli mahdollistanut kanavalle kirjautumisen päivittäin vain kolmen minuutin ajaksi kello kuudesta (18:00 EEST) lähtien. Myöhästelijät oppivat nopeasti.
Rattaanpyörän kello oli aina tasan seitsemän minuuttia edellä ja se tarkistettiin kerran kuussa tasaisen epätarkaksi. Kellon edistävä aika oli vanha perinne, joka johtui baarin sijainnista bussiaseman vieressä. Viime hetken ryntääminen oikeaan bussiin oli hyvä aloittaa muutamaa minuuttia etuajassa (ja vietetystä ajasta riippuen myös vahvasti etukenossa).
Pahat kielet väittivät, että kello olikin ainut asia baarissa, joka edusti edistystä.
Kellon viisarit hiipivät kymmentä yli kuuden kohdalle ja Figuuri kirjoitti taas.
/join #pimeanurkka
<+A'isha> (Viimeisetkin paikalla)
<+Figuuri> (Iltaa)
<@Johtaja> Ja pimeässä nurkassa sankarimme kokoontuivat. Keldarin maakunnan luoteiskolkan mitättömässä majatalossa, Pukulinnun Kääntäjässä. Nimen alkuperä oli kadonnut jo aikaa sitten perimätiedon harmaan rajan yli, mutta sen todettiin kelpaavan nimeksi siinä missä muutkin. Keldarissa ei turhia ajateltu. Majatalolla oli ollut aikojen saatossa useita eri omistajia ja sen ympärille oli vähä kerrallaan kasvanut pieni kyläyhteisö, mutta lähinnä se toimitti Keldarin suurpostireitin väliaseman virkaa.
< +Hangover> (Linuxvitsi? Oikeesti?)
<@Johtaja> Oikeastaan nimestä oli tullut paikallisten keskuudessa hieman pyhä. Pukulintua ei pilkattu. Se vain oli.
<@Johtaja> Majatalon hallitsevana elementtinä oli valtava tulisija. Se oli seissyt Pukulinnussa läpi yhdeksän majatalonpitäjän, kahden tulipalon ja yhden talonpoikaiskapinan. Se oli massiivinen tulisija. Musta kuin nekromantikon sielu ja jämäkkä kuin kääpiön kirves. Sen huhuttiin olevan obsidiaania, lievästi maagista kiviainesta, johon ei lämpö tartu, eikä hakku pysty. Takan muoto muistutti oikeassa valossa hieman istuvaa pingviiniä.
<@Johtaja> Sankareiden toimeksiantaja oli pukeutunut mustaan. Kengät, huputettu viitta ja jopa kaulassa roikkuva medaljonki olivat mustanpuhuvia. Lyhyenläntä mies puhui nopeissa purskeissa huppunsa kätköistä, pysähtyen välillä kuin nuuskimaan ilmaa.
Johtaja kirjautui #pimeanurkkaan toisella käyttäjänimellä (Huppu), palautti Hangoverin kirjoitusluvat ja antoi seikkailijoille yleistiedot: Keldarin kuningashuoneen kaatamiseksi juoniva kapinaliike oli vihdoin siirtymässä loputtomasta keskustelusta ja hienoisesta kutittelusta toimintaan. Kymmeniä suunnitelmia laitettaisiin täytäntöön ja uhka leviäisi tulipesäkkeiden lailla ympäri Kuningaskuntaa jne jne. Blaa blaa ja kaaoksen uhka valtakunnassa. Luvassa paljon kokemuspisteitä ja kivoja esineitä.
Tapaa vieraita rotuja / tapa vieraita rotuja. Maakuntamatkaile ja kerää kokemusta. Mikä olisi parempi tapa viettää baari-ilta?
Rattaanpyörässä oli muun kalustuksen ohella (mm. jukeboksi, tupakkakoppi, kanta-asiakkaat ja tuolit) kaksi vanhaa pyöreää pöytää. Kumpikin oli hiottu, maalattu ja lakattu useita kertoja. Kumpikin oli imenyt itseensä enemmän alkoholia kuin keski-ikäinen nainen laivamatkalla ja nähnyt enemmän elämää kuin sata leijonakorulla varustettua levyseppähitsaajaa. Pöydistä huokui hien ja viinan lisäksi vahva historian tuntu - oikeaa historiaa ei monen mielestä edes tehty ilman tarpeellista määrää viinaa ja hikeä.
Toinen näistä pöydistä oli Pyöreä Pöytä, joka sijaitsi baarin myyntitiskiltä katsottuna vasemmalla. Pöytä oli jukeboksin vieressä ja optimaalisesti sijoitettu tupakkakopin ja tiskin suhteen. Pöydästä näki myös halutessaan television, joka välkkyi äänettömästi aina valomerkkiin asti, mutta sitä seurattiin vain harvoin. Rattaanpyörä oli baari, eikä mikään juottola. Sinne ei tultu vetämään alkuillan pohjia, tai iskemään kaupunginosan helppoja tapauksia. Siellä ei riehuttu, eikä sinne tultu laulamaan, vaan keskustelemaan sivistyneesti (hieman sammaltaen).
Pyöreään Pöytään ei istuttu ilman lupaa, eikä siinä istuvia poistettu baarista ilman painavaa perustetta. Pöydän asiakkaat, Pyöreän Pöydän Ritarit, tunnettiin kaikki baarissa nimeltä - olihan Pöytä perinteenä yhtä vanha kuin Rattaanpyörä itse. Vanhoista Mamma Doriksen ajoista nykyiseen, tupakkakoppien ja pankkikortilla maksettavan Kulta-Jaskan aikaan saakka se oli ollut baarin sydän (ja sen huonokuntoinen maksa).
Perimätiedon mukaan Pöytään oltiin kaiverrettu viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kahdesti - ensin jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin linkkuveitsellä ja sitten jonkun ulkopaikkakuntalaisen juntin purukalustolla. Bar Rattaanpyörä oli ystävällisen lämmin omalla porilaisella tavallaan. Se piti huolen omistaan.
Tiskin oikealla puolella, miesten mukavuuslaitoksen vieressä oli Pyöreän Pöydän velipuoli - pyöreä pöytä. Pöydän keskellä oli rumahko Talousmarkasta hankittu koristelyhtypylväs valaisimena. Muusta maisemasta pöydän vieraille vastasivat pölyinen ikkuna, televisio ja seinä. Pöydän kohtalona oli olla turvasaareke omaa rauhaa etsiville, tai viimeinen vaihtoehto baarin ollessa muuten täynnä. Se oli syrjässä baarin peränurkan tienoilla, mutta silti aivan järjestyksenvalvojan silmän alla. Tämän nimettömän pöydän ainoa meriitti viime vuosilta oli, että joku oli toivottanut humalaisen Reijo Mäen "Vittuus siit" kirjailijan pitkän monologin päätteeksi.
Nurkan pöytä oli helposti unohdettavissa, mutta sen ääreen istunut parikymppinen nuori, Figuuri, tiesi siitä lähes kaiken.
Se oli alkuperäinen Pyöreä Pöytä. Tai ainakin se sijaitsi samassa paikassa, kuin Rattaanpyörän edeltäjän, Fregatin aikaan. Lentopallomiesten ja vanhempien muusikoiden kokoontumispaikka ajalta, jolloin oluen yhteydessä oli ostettava syötävää (usein asiakas laittoi leipään hammastikun ja palautti sen seuraavalle janoiselle tarjoiltavaksi). Se oli pöytä, jossa moni isä oli tavannut tulevan vaimonsa ja moni äiti tulevan ex-miehensä. Lisäksi pöytä oli baarin reitittimen vieressä, joten se oli Figuurille luonteva paikka pysäköidä olemuksensa aina Rattaanpyörään eksyessään.
Figuuri tiedosti kyllä, ettei internet ollut koko elämä. Samalla hän oli tietoinen myös siitä, että oli henkilönä tarkalleen ottaen elossa vain internetissä. Jokaisen parikymppisen nuoren elämä on jatkuvaa ristiriitaa, joka ohitetaan olankohautuksella. It's complicated.
Kello oli lähestymässä kuutta ja kannettavan tietokoneen näytöllä näkyi vihreää tekstiä mustalla taustalla. mIRC - Syyrian lahja maailmalle.
IRC, Internet Relay Chat, oli tavallaan jo ohjelmana muinaisajan jäännös, mutta viiksimuodin ja nappiverkkareiden tapaan joistain aikansa ilmiöistä oli vaikea päästää irti. Ja kuten alkoholi- ja pornomieltymyksissäkin - kerran opittua oli vaikea unohtaa.
Figuurin sormet tanssivat hetken näppäimistöllä.
/server irc.nokkela.net
*identd request from 192.98.101.228
*ident replied: 52042, 667: USERID : UNIX : Figuuri
Probing for proxies open to abuse.
-
Welcome to the Internet Relay Network Figuuri!Figuuri@88.193.220.39
Your host is nokkelimo.gg.johto.fi, running version 2.16.2p4
This server was created Fri Apr 20 2015 at 00:13:37 EET
Nokkelanetti oli Johtajan luomus. Serverikompleksi, joka piti yllä sähköposti- ja kotisivutilan lisäksi kahta torrent-palvelinta, Silkkitie-peiliä ja muuta vastaavaa puolilaitonta pikkukivaa. Johtaja ei varsinaisesti mieltänyt itseään rikolliseksi, mutta oli internetin suhteen täysi anarkisti. Jos se oli verkossa mahdollista, sen piti olla laillista Johtajan maailmankatsomuksessa.
Kuten kaikki Nokkelanetin osaset, myös IRC-osio oli vahvasti salattu. Johtaja uskoi pyhästi sananvapauteen, yksilönvapauteen ja vahvaan kryptaustekniikkaan. Tämän maailman kuningas, Admin, oli kaikkivoipa, hyväntahtoinen ja aika lailla vainoharhainen.
Figuuri piti Rattaanpyörän kelloa tarkasti silmällä. Nokkelanetin syövereissä oli kymmeniä aktiivisia huoneita (kuten #autismi , jossa kovan luokan tietokonevelhot kokoontuivat idlaamaan jopa viikkoja kerrallaan), mutta hän oli kiinnostunut vain yhdestä. Täsmällisyyttä painottava Johtaja oli mahdollistanut kanavalle kirjautumisen päivittäin vain kolmen minuutin ajaksi kello kuudesta (18:00 EEST) lähtien. Myöhästelijät oppivat nopeasti.
Rattaanpyörän kello oli aina tasan seitsemän minuuttia edellä ja se tarkistettiin kerran kuussa tasaisen epätarkaksi. Kellon edistävä aika oli vanha perinne, joka johtui baarin sijainnista bussiaseman vieressä. Viime hetken ryntääminen oikeaan bussiin oli hyvä aloittaa muutamaa minuuttia etuajassa (ja vietetystä ajasta riippuen myös vahvasti etukenossa).
Pahat kielet väittivät, että kello olikin ainut asia baarissa, joka edusti edistystä.
Kellon viisarit hiipivät kymmentä yli kuuden kohdalle ja Figuuri kirjoitti taas.
/join #pimeanurkka
*now talking in #pimeanurkka
* Mikromanageri sets mode:+v Figuuri
#Pimeanurkka oli roolipelihuone. Sen pelinjohtajana ja yleisenä pikkujumalana toimi itse Johtaja yhdessä koodaamiensa bottien kanssa. Se oli seitsenjäseninen ja avoinna vain Johtajan henkilökohtaisesta kutsusta. Figuurin lisäksi paikalla olivat Johtaja, A'isha, Hangover, Simojussi, SimSonOfSam ja Faust.
<+Figuuri> (Iltaa)
<@Johtaja> Ja pimeässä nurkassa sankarimme kokoontuivat. Keldarin maakunnan luoteiskolkan mitättömässä majatalossa, Pukulinnun Kääntäjässä. Nimen alkuperä oli kadonnut jo aikaa sitten perimätiedon harmaan rajan yli, mutta sen todettiin kelpaavan nimeksi siinä missä muutkin. Keldarissa ei turhia ajateltu. Majatalolla oli ollut aikojen saatossa useita eri omistajia ja sen ympärille oli vähä kerrallaan kasvanut pieni kyläyhteisö, mutta lähinnä se toimitti Keldarin suurpostireitin väliaseman virkaa.
< +Hangover> (Linuxvitsi? Oikeesti?)
* Johtaja sets mode: -v Hangover
<@Johtaja> Oikeastaan nimestä oli tullut paikallisten keskuudessa hieman pyhä. Pukulintua ei pilkattu. Se vain oli.
<@Johtaja> Majatalon hallitsevana elementtinä oli valtava tulisija. Se oli seissyt Pukulinnussa läpi yhdeksän majatalonpitäjän, kahden tulipalon ja yhden talonpoikaiskapinan. Se oli massiivinen tulisija. Musta kuin nekromantikon sielu ja jämäkkä kuin kääpiön kirves. Sen huhuttiin olevan obsidiaania, lievästi maagista kiviainesta, johon ei lämpö tartu, eikä hakku pysty. Takan muoto muistutti oikeassa valossa hieman istuvaa pingviiniä.
<@Johtaja> Sankareiden toimeksiantaja oli pukeutunut mustaan. Kengät, huputettu viitta ja jopa kaulassa roikkuva medaljonki olivat mustanpuhuvia. Lyhyenläntä mies puhui nopeissa purskeissa huppunsa kätköistä, pysähtyen välillä kuin nuuskimaan ilmaa.
Johtaja kirjautui #pimeanurkkaan toisella käyttäjänimellä (Huppu), palautti Hangoverin kirjoitusluvat ja antoi seikkailijoille yleistiedot: Keldarin kuningashuoneen kaatamiseksi juoniva kapinaliike oli vihdoin siirtymässä loputtomasta keskustelusta ja hienoisesta kutittelusta toimintaan. Kymmeniä suunnitelmia laitettaisiin täytäntöön ja uhka leviäisi tulipesäkkeiden lailla ympäri Kuningaskuntaa jne jne. Blaa blaa ja kaaoksen uhka valtakunnassa. Luvassa paljon kokemuspisteitä ja kivoja esineitä.
Tapaa vieraita rotuja / tapa vieraita rotuja. Maakuntamatkaile ja kerää kokemusta. Mikä olisi parempi tapa viettää baari-ilta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)