Minä en ymmärrä tätä kiertelyä ja kaartelua Sinun kanssasi. Hankin Sinut siksi, että voisin purkaa sinuun ne oikeat tunnot, joita en jaa muulle maailmalle. Hankin sinut, koska uskon pohjimmiltani Kallonkutistajan väitettä siitä, että jatkuva Patoaminen on huonoksi kaikille. Siksi minun pitäisi osata puhua - kirjoittaa - Sinulle. Minulla ei ole ketään muutakaan.
Kirjoitin juuri sinun Hyvään Puoliskoosi tavallisen tarinani. Olen Tavallinen Tyttö. Ei koiria, koska isä oli Allerginen ja ei kauheasti ehjiä pehmoleluja, koska perheessä oli minun lisäkseni Kaksi Vanhempaa Veljeä. Harrastuksekseni valitsin Teatterin, koska sinne suurin osa Meistä lopulta päätyi. Epävarma - syömishäiriön aikanaan toki lievänä sairastanut - teini, joka haki paikkaansa ja oli Mihinkään Kuulumaton.
Äitini oli tupakoitsija. Hän poltti kaksi askia päivässä, kunnes vähensi Viimeisinä Vuosinaan yhteen askiin. Hän muisti aina varoittaa Tupakoinnin Vaaroista.
Minä, teini-ikäinen asenneprinsessa, en osannut ottaa todesta saarnaa tupakoinnin vaaroista, kun niitä tarjoaa itse Röyhyttäjä - joku, joka ei osaa itse hillitä itseään. Tekopyhää!
Oikeastaan aloitin tupakoinnin Kapinatekona. Luulin Kapinoivani yhteiskuntaa ja vanhempiani vastaan, mutta päädyin vain Tuhoamaan itseäni.
Että sellaista partisaanihenkeä.
Oli Nuoruuden Huuma, Taide ja Teatteri. Paikkansa Löytäminen. Oli veljien kautta löydetty hatara Ystäväpiiri, Nuoruuden lappujatkot ja kuulumisen tunne. Tuli Mies, Huomio ja Elämä. Seurasi Parisuhde, Onnentunne ja Perhoset. Huumeita ja Seksiä. Sen jälkeen Ero ja Romahdus. Tyhjä Ihmisen Kuori, joka ei saa sanottua, eikä osaa sanoa. Uusia Romahduksia. Kallonkutistaja.
Nyt olen taas Lähtöpisteessä. Siinä Pisteessä, jossa Aikuinen Ihminen sotkee puolalaista vihkoa kyyneliin kahdelta yöllä.
Tuntuu, että koko Elämä on tapahtunut ihan Huomaamatta. Minä olen nyt Aikuinen, mutta odotan yhä, että joku tulisi ja Arvioisi käytökseni ja antaisi Kaavakkeen, josta näkee Elämänsä kipupisteet.
Eniten minua huolestuttaa tässä minun neljäksi Seinäksi muuttuneessa elämässäni Ihan Naurettava asia. Minusta Tuntuu Että Olen Kannabisaddikti. Pahainen Pilvelpolttaja.
Ja se Pelottaa.
Ei sitä voi sanoa ilman, että joku tuhahtaa. Ei se ole oikea Huume, eikä siihen voi jäädä Riippuvaiseksi. Alkoholiin voi jäädä. Heroiini aiheuttaa riippuvuutta. Laput ja Sienet tuhoavat mielen. Pilvi on vain höttöinen Hopeareunus, joka toimii aamukahvin tavoin taustalla, eikä oikeana addiktiona.
Se ei ole Fyysisesti Mahdollista.
Mutta minä olen päässyt Kaikesta muusta Irti! Tupakoinnin korvasin ensin purukumilla ja sitten Mielenlujuudella. Psykoaktiivisiin en koske enää Ikinä. Alkoholia en ole juonut Sen jälkeen ja olen yrittänyt pitää Lääkityksen vain tarvittavassa määrässä. Olen Ihminen.
Mutta minä Poltan, Blaadaan ja Hiisaan edelleen. Vedän Savut siinä missä aina ennenkin. Kun tuntuu siltä, ettei päivää ole oikeasti Olemassa, jos ei ota aamupaukkuja. Että se kaikki Piristävä, Kiva ja Stimuloiva onkin oikeasti vain Purkin pohjalla. Että Minä olen oikeasti siellä purkin pohjalla.
Ja se riittää, vaikkei se Ikinä Riitä. Se vaatii Aina Vähän Enemmän, eikä silti Tunnu miltään. Se lupailee Hyvän Olon olevan seuraavan hitin takana, mutta jättää vain väsyneeksi, Ärtyneeksi ja sekavaksi.
Ja kun sitä on Vaikea lopettaa. Muutama päivä menee helposti Sinnittelemällä. Jos on Muuta Tekemistä, niin saa jopa viikon kerrallaan oltua Ilman, mutta aina Se palaa. Se tunne, että Jossain on Paremmin. Ei tämä ole niin Paha. Iltaväsyt, että iltaväsyttää. Ja tulihan sitä Juuri oltua ilman ja Todistettua taas itselleen asioita.
Ehkä Yksi?
Ja kai sitä Ihminen voisi pahemminkin itsensä saada Riippuvaiseksi. Eikä tämä ole mikään Maailmanloppu. Kallonkutistaja on yrittänyt saada minut hyväksymään Itseni ja kai Minä sitten olen tällainen. Ja se on Hyvä. Ja onhan niitäkin Päiviä, jolloin en polta ollenkaan.
Yleensä niitä Päiviä on Yksi tai Kaksi kuukaudessa. Ja se Oikeuttaa Olemassaolon. Kun osaa Muka tehdä Jotain Muuta. Ei tämä ole Paha vielä. Koska Minä olen vielä Tässä.
Kuulin radiosta tänään laulun. Se puhui Vanhasta Ystävästä, joka ei ollut enää se Sama. Lähinnä se kertoi Oikeista Huumeista, mutta siellä oli Lause.
Savunarkkari on ruma sana, mutta niin on todellisuuskin
Jos mitään ei voi tehdä vetämättä ruohoo sisuksiin
Onneksi olet Piilossa. Onneksi Minäkin olen.
Aina Sinun - A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti